Ravintola-arvio: Sakura (Winchester)

Heippa!

Taas uusi ravintola tuli valloitettua, ja tällä kertaa se oli Sakura Winchesterin keskustassa. Olen monesti kävellyt kyseisen paikan ohi miettien, miten kivaa siellä olisi käydä. En ole kuitenkaan koskaan rohjennut mennä yksin, kun jotenkin se tuntuu unkeelliselta mennä yksin yhtään mihinkään.

Pöytäni vieressä oli akvaario! Oli kiva tarkkailla kaloja.

Sakura-sanan etymologiaa oli avattu seinällä.

Nyt sitten rohkaistuin, ja kävelin paikkaan sisään lounasaikaan. Paikka on maan alla, joten ikkunoita siellä ei ole. Sisustus oli yksinkertaisen elegantti, mustaa, punaista ja valkoista. Ravintolassa oli vain yksi pöytäkunta asioimassa, joten aika rauhallista sisällä oli.

Kattaus oli yksinkertaisen kaunis

Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Tilasin alkupalaksi Nigiri mix-annoksen (£4,50). Kaikki muut olivat suussasulavan herkullisia ja hyvin tuoreita, ei ollenkaan kuivahtaneita pari tuntia seisseitä rullia, paitsi mustekalarulla tuotti hienoisen pettymyksen. Maussa ei ollut vikaa, mutta mustekalaa ei oltu hierottu tarpeeksi, ja se oli liian sitkeää makuuni - itse olisin pitänyt hieman enemmän pehmennetystä versiosta.

Nigiri-mix (£4,50)

Pääruoaksi tilasin Calamari-annoksen (£6,50) joka sisälsi pannulla käytettyä kalmaria, tuoreita vihanneksia ja riisiä. Annos oli raikas ja sopivasti maustettu, ja kaikki maut menivät hyvin yhteen. Söin mukisematta myös paprikan, jota en yleensä mielelläni suuhuni laita ollenkaan (mutta sillä tavallahan siitä maun ällötyksestä oppii pois!). Kalmari oli sopivan pehmeää eikä ollenkaan niin sitkeää kuin alkupalojen mustekala. Yleensä mustekalat ja äyriäiset ovat ylikypsennettyjä melkein missä vaan asioidessani, mutta nyt ei ollut kyse siitä! On kivaa, että äyriäisen struktuuria on jäljellä, eikä se ole ylipehmeää löllöä tai kumimaista purkkaa.

Calamari (£6,50)

Miinusta antaisin siitä, että ei ollut mahdollisuutta tilata vettä kannussa, vaan pelkkää pullotettua vettä. Englannissa on ihan hyvä hanavesi ja vaikka ei olisikaan, suodatinkannu ei paljoa maksa. Siksi jouduin maksamaan pienestä 375ml pullosta vettä £2,5, mikä on mielestäni hyvin suolainen hinta ihan vain perusvedestä - varsinkin, kun se ei ollut edes puolen litran pullo!

Vilkaisin nopeasti myös normaalia menua, ja ei sekään ollut mielestäni liian hintava. Ottaen huomioon, miten nopeasti ruoka tuli keittiöstä (johtunee kyllä myös asiakkaiden vähäisestä määrästä vierailuni aikana) ja miten tuoretta ja taitavasti se oli valmistettu, olettaisin että he voisivat pyytää enemmänkin rahaa. Opiskelijakassani kuitenkin kiittää tästä kokemuksesta!

Arvio: 4/5

Sushista haaveillen,
Koala Von Tukintolvana

Cafe Winchester

Heippa!

Ajattelin tehdä päivityksen yhdestä lempikahvilastani Winchesterissä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Muuttaessani tänne sen nimi oli GingerTwo, viime vuonna se oli So Winchester ja tänä vuonna nimeksi on tullut Cafe Winchester. Omistajavaihdoksia on siis ollut runsain mitoin, mutta taso on silti pysynyt samana koko ajan!

Cafe Winchesterissä on parasta tuoreet ja mehevät leivonnaiset sekä laaja teevalikoima. Kahvia olen ehkä kerran juonut tässä kahvilassa, ja se oli ihan ok. Muuten olen nauttinut erilaisia teevalikoiman antimia. Kahvila myös tarjoaa monenlaisia kakkuja, skonsseja, vohveleita, lettuja ja muita makeita ja suolaisia leivonnaisia. Nykyään on valikoima laajentunut etenkin ruokaisten voileipien ja salaattien osalta!

Runsas kakkuvalikoima!

Yksi lempparini on cream tea, eli perinteinen englantilainen tapa nauttia skonssi teen kanssa iltapäivän välipalana. Skonssin yhteydessä tulee hilloa ja clotted creamia.

Cream tea

Tykkään palata tänne aina uudelleen, koska kahvilan tunnelma on kiva, sisustus kodikas ja henkilökunta on aina ystävällistä ja hymyilee iloisesti! Olen monesti saanut lisää vettä teepannuun ihan ilmaiseksi, joka on mukavaa, jos kahvilassa viettää aikaa vaikka kurssikirjoja lueskellen. 

Kävimme juhlistamassa ystävän syntymäpäivää, hän söi macadamianpähkinä-tummasuklaa-shortbreadin ja itselläni oli kesäkurpitsa-limekakkua.

Hintataso on sellainen normaalitasoinen Englantiin verrattuna, että ketjukahviloissa ei pääse halvemmalla kuin täällä. Palvelun ja tuotteiden taso ajaa tänne aina uudelleen, joten mielummin istuskelen täällä kuin ketjukahviloissa! Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kahvilaan, jos käytte Winchesterin nähtävyyksiä ihmettelemässä.

Terveisin,

Koala Von Tukintolvana

Kermainen herkkusienipasta

Heippa!

Blogi vähän junnaa! Kuvia otan ja kokkailen kyllä, mutta jotenkin ne eivät vaan etsiydy tänne asti nopeasti. Koitan nohevoitua tässä asiassa! Tämäkin resepti siis kokeiltiin jo joskus maaliskuun alussa, mutta eihän se huonoksi ole mennyt ajan saatossa! Tässä siis tulee yksi halvan budjetin kokeilukeittiöresepti!

Sain jostakin päähäni siis kokeilla tehdä kermaista pastaa. Syön todella harvoin sellaista sörsseliä, vaikka se onkin hyvää. Nyt siis otin itseäni niskasta kiinni ja ostin kaupasta purkillisen kermaa näiden muiden tavanomaisten tuotteiden lisäksi. Ruoasta siis löytyy herkkusieniä, voita sienten paistamiseen, valkosipulia muutama kynsi, kevätsipulia, suolaa ja pippuria, kermaa ja spagettia.

Sienet muhimassa valkosipulin kanssa! Sienistä yleensä paistaessa tulee paljon vettä ulos, mutta se haihtuu nopeasti pois.

Kevätsipulit hyppäsivät vähän myöhemmin mukaan etteivät ne muutu ihan harmahtavaksi mössöksi.

Tässä vaiheessa, kun spagetti on keittymässä, heitin kerman muun sössön joukkoon. Ajattelin että on hyvä, jos se vähän kerkeää keittyä kasaan.

Spagetti pääsi joukkoon! Lisäsin sen vähän napakampana kuin al dente-aste olisi, koska ajattelin että se sitten mukavasti imaisisi hieman kermaa itseensä eikä kypsene ylikypsäksi ällöksi löllöksi. Tosin jos joku tykkää sellaisesta suuhun hajoavasta pastasta, kannattaa keittää se sitten löllöksi. Jokainen oman makunsa mukaan!

Valmista tuli! Oli muuten myös hyvää!

Jotenkin tämä ei lihaa kaipaa joukkoon, mutta jos joku jotain haluaisi, suosittelisin ehkä kanaa. Sienissä itsessään on kyllä niin paljon proteiinia että se oli täyttävää myös näin. Myös paprikajauhe kävisi joukkoon, joten pitää kokeilla tätä uudelleen eri mausteilla!

Terveisin,

Koala Von Tukintolvana

Koalan makaroniloota

Heippa!

Blogista on ollut hieman taukoa, ensin oli kamala kiire ja sitten olin liian laiska päivittämään. Mutta ei hätää! Olen kyllä kokannut ja syönyt, ja kuvannut jonkin verran kokkailujani teille. Tässä siis tulee resepti siihen, miten itse teen makaronilaatikon!

Näistä aineksista syntyy hyvä loota! Jauhelihaa (maun mukaan mikä vaan, mä otin halvinta mahdollista), sipuli, valkosipulinkynsiä muutama, haluamaansa pastaa, juustoraastetta, mausteet ja purkki tomaattimurskaa (itselläni oli valkosipulilla maustettua).

Ihan ekaksi kärtsätään pannulla jauheliha, joukkoon sipelletyt sipulit sekä tomaattimurska. Tätä on kiva keittää vähän pidemmän aikaa jotta tomaatti kerkeää muheutua lihan ja sipulin kanssa sekä ylimääräinen neste häviää sörsselistä. Mausteeksi suolaa, pippuria ja paprikajauhetta (tai grillimaustetta, jota yleensä käytän mutta jota ei myydä Englannissa!).

Pastan tykkään keittää al denteksi eli sen pitää olla sisältä napakkaa. Laatikossa ei haittaa vaikka se jäisi miltei ylinapakaksi koska se kyllä pehmenee uunissa kypsyessä. Tämä sörsseli kannattaa sekoittaa huolella (vaikka eri kipossa jos uunikippo on liian pieni) ja heittää voideltuun vuokaan. Tässä vaiheessa mukaan voi sekoittaa osan juustoraasteesta, sillä se tuo makua ja mehevyyttä ruoan joukkoon!

Sitten vain joukkoon munamaito (oma suhde on 2,5dl maitoa ja kolme munaa) sekä loput juustoraasteet päälle ja vuoka uuniin! Itse paistoin 180C-kiertoilmalla 50 minuuttia ja sitten ottaa uunista kymmeneksi minuutiksi jäähtymään ja vetäytymään.

Herkuttelun aika on käsillä! Laatikon on tosiaan hyvä antaa jäähtyä vähän aikaa ennen lautaselle menoa, se on myös helpompi sitten nostella kiposta pois. Tästä yksi opiskelija nauttii 4-5 päivää, joten kyllähän tästä isommallekin kaveriporukalle tai perheelle riittää.

Nautitaan tottakai ketsupin tai muun omaan suuhun soveltuvan sörsselin kanssa ja kylkiäisiksi rapeaa salaattia! Noms!

Itse tosiaan tykkään sotkea makaronilootaan tomaattia, sillä ei kait missään lue ettei niin saisi tehdä. Joskus heittelen myös sieniä lihankorvikkeeksi tai sujautan joukkoon sinihomejuustoa! Sinihomejuusto istuu erinomaisesti tomaattiseen makaronilootaan, joten jos tykkäätte tästä herkkujuustosta, kokeilkaa ihmeessä myös sillä! Palanen sitä oli kuitenkin aika kallista, joten juustohyllystä lähti mukaan ihan vaan halvin cheddarraaste. Jos teillä on lisää ideoita tai haluatte jakaa omat variaationne, heittäkää linkillä tuohon alapuolelle!

Sinihomejuustolaatikosta haaveillen,
Koala Von Tukintolvana

Kukkakaalilaatikko

Heippa!

Tämän postauksen teko hieman venähti opiskelukiireiden takia, mutta nyt on aikaa naputella taas! Tein siis ruokaa, jonka itse kehittelin viime syksynä. Olen hulluna kukkakaaliin, ja mietin, miten siitä saisi tehtyä jotakin uutta. Ajattelin sitten kokeilla, miten se taipuisi laatikkoainekseksi, ja hyvin se meni! Alkuperäiseen ekaan kokeiluun laitoin kukkakaalia, perunaa ja kanaa munamaidon ja juuston kanssa, tässä versiossa on hieman enemmän vaikka mitä.

Aineksia! Eli meinasin laatikkoon tyrkätä kukkakaalin, perunoita, kevätsipulia, herkkusieniä, juustoa, fetaa, tomaattia ja valkosipuleita sekä vähän mausteita. Herkkusienet jäivät lopullisesta versiosta kuitenkin pois koska ne eivät olisi mahtuneet lasivuokaan, joka minulla on käytössä.

Uunin lämmitessä 180 asteessa pilkoin kukkakaalin, perunan, kevätsipulin ja tomaatin sopivan pieniksi paloiksi, ja heitin erilliseen kippoon, jossa ne oli helppo hämmentää sekaisin. Ajattelin kokeilla, miten maku tarttuisi valkosipulista ruokaan, jos se olisi vähän tällaista isompaa palaa, kuten valkosipuli-perunavuoassa on.

 Laitoin puolet juustoraasteesta sekä fetan tuohon irralliseen kippoon ja sekoitin mössön siinä, koska vuoka on tosiaan aika nafti. Eipä tuu sotkua ainesten lennellessä! Fetaa laitoin tuomaan proteiinia lihan sijaan, plus se on halpaa ja maukasta.

Päälle vielä loput raasteet ja sössö uuniin! Ajattelin kokeilla tällä kertaa, millaista tulee, jos ei laita munamaitoa sörsselin joukkoon.

Laatikko vetäytymässä ennen lautaselle laittoa! Se siis köllötti tunnin uunissa, ja vetäytyi ehkä viitisen minuuttia. En tiedä mistä johtui, mutta tämä versio oli hyvin vetinen, syyttäisin siitä ehkä noita tomaatteja. Ehkä olisi voinut sittenkin heittää sen munamaidon joukkoon, tiedä häntä. Ei se neste kyllä minua häirinnyt, mutta se ei ole mitenkään esteettistä, jos tätä meinaisi tarjoilla muille.

Tältä se lopputulos sitten näytti! Oli kyllä hyvänmakuista, mutta oli tosiaan nesteistä ja feta oli hajonnut joukkoon melkein kokonaan. No, ei se haittaa, kun hyvältä maistui. Se ensimmäinen versio oli mielestäni onnistuneempi. Tottakai tehdessä sattuu ja tapahtuu, mutta ei haittaa, jos maku on ihan kohdillaan, sehän se on pääasia. Silti on kivaa tehdä nättiä ruokaa. 

Kokeiluja jatkaen,

Koala Von Tukintolvana

Opintotuen tuho: lammaspihvi itsetehtyjen ranskanperunoiden ja chevre-salaatin kera

Heippa!

Opintotuki tosiaan tuli  4. päivä, kuten varmasti kaikki suomalaiset opiskelijat ovat oppineet. Kävin kaupassa tekemässä ostoksia, ja samalla mietin, että olisi kivaa tuhlata johonkin herkkuun edes nyt alkukuusta, kun loppukuu tulee olemaan taas kerran tiukka. Mieleni teki kovasti tehdä äyriäispastaa, mutta siihen ei rahavarat riittäneet, joten toisena vaihtoehtona oli ottaa sitä mitä kaupasta halvemmalla löytäisi. Lihalaarista löytyi kahden pihvin paketti, 3,85 puntaa muistaakseni maksoi tämä. Toinen meni sopivasti pakkaseen odottamaan kukkaronnyörien kiristystä pakkaseen loppukuuta varten. Lisäksi leikkelin hieman pottuja ranujen muotoon, ja alelaarista lähti myös salaattia. Tässä siis kuvallinen ohje/kertomus, mitäs sitä tuli tehtyä.

 Pottujen paloittelulla siis alkoi, uuni lämpiämässä 200 asteessa. Tällä kertaa en lilluttanut tärkkelystä pois, vaan testasin, kummoisia tulee ilman vedessä käyttöä. Yleensä siis annan pottujen maata vähintään kaksi tuntia vedessä.

Viimeksi kun tein uuniranuja niihin meni aivan liikaa öljyä. Nyt minimoin tämän virheen sekoittamalla öljyn ja mausteet kipossa pottujen pintaan ennen pellille laittoa. Mausteena on suolaa, pippuria ja paprikajauhetta.

Ranujen sukellettua uuniin maustoin pihvin. Olin antanut lihan maata jo hetken huoneenlämmössä lämpiämässä, mutta liian kylmä se oli edelleen mielestäni. Kokkasin suoraan kaupasta tullessa, ja nälkä teki minusta kärsimättömän. Tässä vaiheessa lihan pinnassa on jo suola, koska se vie sopivasti pinnasta nestettä pois. Kuivaan itse aina lihan ennen pannulle laittoa palalla keittiöpaperia, ei tule sitä ällöä karstaa pihvin pintaan. Pannun annan kuumeta vitosella, ihan täysillä pöhinöillä lihanpaistosta tulee vaan murhetta. Yhteensä käytin tätä kolme minuuttia, minuutin ensin kummallekin pinnalle ja sitten vielä puolisen minuuttia kummallekin pinnalle. Lihahan jatkaa kypsymistä pannulta poistuessaan, ja itse tykkään vähän mehukkaammasta ja punaisemmasta lihasta. Hyvän ja murean pihvin saa myös käyttämällä pannulla minuutin per pinta ja käärimällä sitten folioon mehustumaan. Jos joku viisaampi pihvimaisteri tietää parempia kikkoja, pistäkää kommenttia alapuolelle! Kaikki pihvinpaistovinkit otetaan vastaan.

Ennen pihvinpaistoa tosiaan tein salaatin tällaisesta mix-pussista ja chevrestä. Piti vähän tuhlata juustoon! Juustot ovat niin hyviä. Lemppareitani ovat tosiaan vuohenjuusto, brie, port salut ja cheddarit. Myös oikea gouda on hyvää!

Ranskikset tulivat uunista juuri ennen pihvinpaistoa, ja annoin niiden levätä hetken ennen lautaselle siirtymistä. Ilman vedessä käyttämistä mielestäni ne jäivät pehmeämmiksi eivätkä olleet niin rapsakoita, mutta ne paistuivat nopeammin. En sitten tiedä, mistä tämä johtui! Ehkä potut arvasivat nälän kurnivan jo suolessa. Nämä tosiaan paistuivat 15 minuutissa, viimeksi paistoin pottuja puolisen tuntia.

Valmis annos näytti tältä! Oikein onnistunut ja maukas vapaapäivän herkkuateria, ranskikset tottakai nautittiin Heinzin ketsupin kera. Huomenna taas takaisin ruotuun rahankäytössä!


Pihvistä nautiskellen,
Koala Von Tukintolvana

Rääppeiden kanapyttipannu

Heippa!

Tänään tosiaan tuli testattua kanapyttipannu. Miksi?

Kaapista tosiaan löytyy puolikas pussillinen uutispottuja (juu, niitä on Englannissa saatavana ympäri vuoden), muutama punasipuli, pakkasessa oli kaksi kanan reisilihalerpaketta sekä öljyt, mausteet ja neljä kananmunaa parin tomaattisoositölkin lisäksi. Näistä sitten piti taikoa jotakin apetta kuvun alle, joten päädyin testaamaan, miten maistuisi kanapyttis. Jos haluaa vegeannoksen tehdä, kanan voisi korvata vaikka soijarouheella.

Annos siis on kahdelle hengelle, koska kokkaan usein itselleni varastoon, osan voi pakastaa kiireisten luentopäivien varalle ja jos tietää, että pari seuraavaa päivää tulee olemaan kiireisiä, on helppo vain lämmittää ruoka ja nautiskella. Kuvat eivät ole kovin hyviä, kun ne tuli kokkailun lomassa räpsittyä puhelimella.

Kaapista löytyi siis pari kanapalaa, uutispottuja ja punasipulia. En viitsi kuoria näitä perunoita, koska niiden kuori on niin ohut ja hyvänmakuinen, että se istuu minun suun mukaiseksi. Pilkoin potut kahdeksaan osaan suupalan kokoisiksi, ja heitin kiehuvaan veteen kymmeneksi minuutiksi suolan kanssa.

Samalla kun potut olivat kiehumassa, pilkoin sipulin ja kanan. Sehän on aivan makuasia, miten isoksi paloiksi sipulit leikkaa, mutta itse tykkään että suu ei ole täynnä pelkkää sipulia vaan se on muita aineksia tukemassa.

Koska valkosipuli oli loppu, käytin tähteet valkosipulipyreestäni (sitä oli vajaa ruokalusikallinen jäljellä) sekä jatkoin valkosipulijauheella. Rakastan valkosipulijauhetta ja sitä meinaa nykyään lentää miltei jokaisen ruoan joukkoon. Erinomainen lihamauste mielestäni! Käytin myös paprikajauhetta ja mustapippuria.

Potut ovat pehmenneet, ja ne saavat hetken valuttaa vesiä pois sihvilässä.

Ekana pannulle lensi oliiviöljyn säestämänä kanapalat, joiden päälle heittelin vapaalla kädellä mausteita ja valkosipulipyreen. Niiden ruskistuttua perään menivät perunat ja sipuli, ja ne saivat hetken lämmetä miedommalla lämmöllä. Soossin ollessa melkein valmista lisäsin lämpötilan kovemmalle, jotta ruoka saisi hieman ruskeaa pintaa.

Valmista! Aikaa meni ehkä 20 minuuttia, ja tykkäsin kovasti. Paistoin vielä kananmunan kylkeen lisäproteiiniksi. Koska olen ketsuppihullu, se kuului tottakai tämän kanssa!


Lopputulos oli varsin onnistunut ja maukas, helppo sunnuntaipäivän laiskotteluateria. Maha tuli täyteen ja tykkäsin tästä makukombinaatiosta. Kana oli mielestäni parempi pyttipannussa kuin perusmakkarapyttis, joten tätä voisi hyvinkin kokeilla joskus toiste uudelleen! Itse asiassa olen salaa iloinen, että minulla on huomenna tätä vielä yksi annos odottamassa jääkaapissa kotiin palatessa.


Sunnuntaipäivän haavein,
Koala Von Tukintolvana