Rääppeiden kanapyttipannu

Heippa!

Tänään tosiaan tuli testattua kanapyttipannu. Miksi?

Kaapista tosiaan löytyy puolikas pussillinen uutispottuja (juu, niitä on Englannissa saatavana ympäri vuoden), muutama punasipuli, pakkasessa oli kaksi kanan reisilihalerpaketta sekä öljyt, mausteet ja neljä kananmunaa parin tomaattisoositölkin lisäksi. Näistä sitten piti taikoa jotakin apetta kuvun alle, joten päädyin testaamaan, miten maistuisi kanapyttis. Jos haluaa vegeannoksen tehdä, kanan voisi korvata vaikka soijarouheella.

Annos siis on kahdelle hengelle, koska kokkaan usein itselleni varastoon, osan voi pakastaa kiireisten luentopäivien varalle ja jos tietää, että pari seuraavaa päivää tulee olemaan kiireisiä, on helppo vain lämmittää ruoka ja nautiskella. Kuvat eivät ole kovin hyviä, kun ne tuli kokkailun lomassa räpsittyä puhelimella.

Kaapista löytyi siis pari kanapalaa, uutispottuja ja punasipulia. En viitsi kuoria näitä perunoita, koska niiden kuori on niin ohut ja hyvänmakuinen, että se istuu minun suun mukaiseksi. Pilkoin potut kahdeksaan osaan suupalan kokoisiksi, ja heitin kiehuvaan veteen kymmeneksi minuutiksi suolan kanssa.

Samalla kun potut olivat kiehumassa, pilkoin sipulin ja kanan. Sehän on aivan makuasia, miten isoksi paloiksi sipulit leikkaa, mutta itse tykkään että suu ei ole täynnä pelkkää sipulia vaan se on muita aineksia tukemassa.

Koska valkosipuli oli loppu, käytin tähteet valkosipulipyreestäni (sitä oli vajaa ruokalusikallinen jäljellä) sekä jatkoin valkosipulijauheella. Rakastan valkosipulijauhetta ja sitä meinaa nykyään lentää miltei jokaisen ruoan joukkoon. Erinomainen lihamauste mielestäni! Käytin myös paprikajauhetta ja mustapippuria.

Potut ovat pehmenneet, ja ne saavat hetken valuttaa vesiä pois sihvilässä.

Ekana pannulle lensi oliiviöljyn säestämänä kanapalat, joiden päälle heittelin vapaalla kädellä mausteita ja valkosipulipyreen. Niiden ruskistuttua perään menivät perunat ja sipuli, ja ne saivat hetken lämmetä miedommalla lämmöllä. Soossin ollessa melkein valmista lisäsin lämpötilan kovemmalle, jotta ruoka saisi hieman ruskeaa pintaa.

Valmista! Aikaa meni ehkä 20 minuuttia, ja tykkäsin kovasti. Paistoin vielä kananmunan kylkeen lisäproteiiniksi. Koska olen ketsuppihullu, se kuului tottakai tämän kanssa!


Lopputulos oli varsin onnistunut ja maukas, helppo sunnuntaipäivän laiskotteluateria. Maha tuli täyteen ja tykkäsin tästä makukombinaatiosta. Kana oli mielestäni parempi pyttipannussa kuin perusmakkarapyttis, joten tätä voisi hyvinkin kokeilla joskus toiste uudelleen! Itse asiassa olen salaa iloinen, että minulla on huomenna tätä vielä yksi annos odottamassa jääkaapissa kotiin palatessa.


Sunnuntaipäivän haavein,
Koala Von Tukintolvana