Kukkakaalilaatikko

Heippa!

Tämän postauksen teko hieman venähti opiskelukiireiden takia, mutta nyt on aikaa naputella taas! Tein siis ruokaa, jonka itse kehittelin viime syksynä. Olen hulluna kukkakaaliin, ja mietin, miten siitä saisi tehtyä jotakin uutta. Ajattelin sitten kokeilla, miten se taipuisi laatikkoainekseksi, ja hyvin se meni! Alkuperäiseen ekaan kokeiluun laitoin kukkakaalia, perunaa ja kanaa munamaidon ja juuston kanssa, tässä versiossa on hieman enemmän vaikka mitä.

Aineksia! Eli meinasin laatikkoon tyrkätä kukkakaalin, perunoita, kevätsipulia, herkkusieniä, juustoa, fetaa, tomaattia ja valkosipuleita sekä vähän mausteita. Herkkusienet jäivät lopullisesta versiosta kuitenkin pois koska ne eivät olisi mahtuneet lasivuokaan, joka minulla on käytössä.

Uunin lämmitessä 180 asteessa pilkoin kukkakaalin, perunan, kevätsipulin ja tomaatin sopivan pieniksi paloiksi, ja heitin erilliseen kippoon, jossa ne oli helppo hämmentää sekaisin. Ajattelin kokeilla, miten maku tarttuisi valkosipulista ruokaan, jos se olisi vähän tällaista isompaa palaa, kuten valkosipuli-perunavuoassa on.

 Laitoin puolet juustoraasteesta sekä fetan tuohon irralliseen kippoon ja sekoitin mössön siinä, koska vuoka on tosiaan aika nafti. Eipä tuu sotkua ainesten lennellessä! Fetaa laitoin tuomaan proteiinia lihan sijaan, plus se on halpaa ja maukasta.

Päälle vielä loput raasteet ja sössö uuniin! Ajattelin kokeilla tällä kertaa, millaista tulee, jos ei laita munamaitoa sörsselin joukkoon.

Laatikko vetäytymässä ennen lautaselle laittoa! Se siis köllötti tunnin uunissa, ja vetäytyi ehkä viitisen minuuttia. En tiedä mistä johtui, mutta tämä versio oli hyvin vetinen, syyttäisin siitä ehkä noita tomaatteja. Ehkä olisi voinut sittenkin heittää sen munamaidon joukkoon, tiedä häntä. Ei se neste kyllä minua häirinnyt, mutta se ei ole mitenkään esteettistä, jos tätä meinaisi tarjoilla muille.

Tältä se lopputulos sitten näytti! Oli kyllä hyvänmakuista, mutta oli tosiaan nesteistä ja feta oli hajonnut joukkoon melkein kokonaan. No, ei se haittaa, kun hyvältä maistui. Se ensimmäinen versio oli mielestäni onnistuneempi. Tottakai tehdessä sattuu ja tapahtuu, mutta ei haittaa, jos maku on ihan kohdillaan, sehän se on pääasia. Silti on kivaa tehdä nättiä ruokaa. 

Kokeiluja jatkaen,

Koala Von Tukintolvana

Opintotuen tuho: lammaspihvi itsetehtyjen ranskanperunoiden ja chevre-salaatin kera

Heippa!

Opintotuki tosiaan tuli  4. päivä, kuten varmasti kaikki suomalaiset opiskelijat ovat oppineet. Kävin kaupassa tekemässä ostoksia, ja samalla mietin, että olisi kivaa tuhlata johonkin herkkuun edes nyt alkukuusta, kun loppukuu tulee olemaan taas kerran tiukka. Mieleni teki kovasti tehdä äyriäispastaa, mutta siihen ei rahavarat riittäneet, joten toisena vaihtoehtona oli ottaa sitä mitä kaupasta halvemmalla löytäisi. Lihalaarista löytyi kahden pihvin paketti, 3,85 puntaa muistaakseni maksoi tämä. Toinen meni sopivasti pakkaseen odottamaan kukkaronnyörien kiristystä pakkaseen loppukuuta varten. Lisäksi leikkelin hieman pottuja ranujen muotoon, ja alelaarista lähti myös salaattia. Tässä siis kuvallinen ohje/kertomus, mitäs sitä tuli tehtyä.

 Pottujen paloittelulla siis alkoi, uuni lämpiämässä 200 asteessa. Tällä kertaa en lilluttanut tärkkelystä pois, vaan testasin, kummoisia tulee ilman vedessä käyttöä. Yleensä siis annan pottujen maata vähintään kaksi tuntia vedessä.

Viimeksi kun tein uuniranuja niihin meni aivan liikaa öljyä. Nyt minimoin tämän virheen sekoittamalla öljyn ja mausteet kipossa pottujen pintaan ennen pellille laittoa. Mausteena on suolaa, pippuria ja paprikajauhetta.

Ranujen sukellettua uuniin maustoin pihvin. Olin antanut lihan maata jo hetken huoneenlämmössä lämpiämässä, mutta liian kylmä se oli edelleen mielestäni. Kokkasin suoraan kaupasta tullessa, ja nälkä teki minusta kärsimättömän. Tässä vaiheessa lihan pinnassa on jo suola, koska se vie sopivasti pinnasta nestettä pois. Kuivaan itse aina lihan ennen pannulle laittoa palalla keittiöpaperia, ei tule sitä ällöä karstaa pihvin pintaan. Pannun annan kuumeta vitosella, ihan täysillä pöhinöillä lihanpaistosta tulee vaan murhetta. Yhteensä käytin tätä kolme minuuttia, minuutin ensin kummallekin pinnalle ja sitten vielä puolisen minuuttia kummallekin pinnalle. Lihahan jatkaa kypsymistä pannulta poistuessaan, ja itse tykkään vähän mehukkaammasta ja punaisemmasta lihasta. Hyvän ja murean pihvin saa myös käyttämällä pannulla minuutin per pinta ja käärimällä sitten folioon mehustumaan. Jos joku viisaampi pihvimaisteri tietää parempia kikkoja, pistäkää kommenttia alapuolelle! Kaikki pihvinpaistovinkit otetaan vastaan.

Ennen pihvinpaistoa tosiaan tein salaatin tällaisesta mix-pussista ja chevrestä. Piti vähän tuhlata juustoon! Juustot ovat niin hyviä. Lemppareitani ovat tosiaan vuohenjuusto, brie, port salut ja cheddarit. Myös oikea gouda on hyvää!

Ranskikset tulivat uunista juuri ennen pihvinpaistoa, ja annoin niiden levätä hetken ennen lautaselle siirtymistä. Ilman vedessä käyttämistä mielestäni ne jäivät pehmeämmiksi eivätkä olleet niin rapsakoita, mutta ne paistuivat nopeammin. En sitten tiedä, mistä tämä johtui! Ehkä potut arvasivat nälän kurnivan jo suolessa. Nämä tosiaan paistuivat 15 minuutissa, viimeksi paistoin pottuja puolisen tuntia.

Valmis annos näytti tältä! Oikein onnistunut ja maukas vapaapäivän herkkuateria, ranskikset tottakai nautittiin Heinzin ketsupin kera. Huomenna taas takaisin ruotuun rahankäytössä!


Pihvistä nautiskellen,
Koala Von Tukintolvana

Rääppeiden kanapyttipannu

Heippa!

Tänään tosiaan tuli testattua kanapyttipannu. Miksi?

Kaapista tosiaan löytyy puolikas pussillinen uutispottuja (juu, niitä on Englannissa saatavana ympäri vuoden), muutama punasipuli, pakkasessa oli kaksi kanan reisilihalerpaketta sekä öljyt, mausteet ja neljä kananmunaa parin tomaattisoositölkin lisäksi. Näistä sitten piti taikoa jotakin apetta kuvun alle, joten päädyin testaamaan, miten maistuisi kanapyttis. Jos haluaa vegeannoksen tehdä, kanan voisi korvata vaikka soijarouheella.

Annos siis on kahdelle hengelle, koska kokkaan usein itselleni varastoon, osan voi pakastaa kiireisten luentopäivien varalle ja jos tietää, että pari seuraavaa päivää tulee olemaan kiireisiä, on helppo vain lämmittää ruoka ja nautiskella. Kuvat eivät ole kovin hyviä, kun ne tuli kokkailun lomassa räpsittyä puhelimella.

Kaapista löytyi siis pari kanapalaa, uutispottuja ja punasipulia. En viitsi kuoria näitä perunoita, koska niiden kuori on niin ohut ja hyvänmakuinen, että se istuu minun suun mukaiseksi. Pilkoin potut kahdeksaan osaan suupalan kokoisiksi, ja heitin kiehuvaan veteen kymmeneksi minuutiksi suolan kanssa.

Samalla kun potut olivat kiehumassa, pilkoin sipulin ja kanan. Sehän on aivan makuasia, miten isoksi paloiksi sipulit leikkaa, mutta itse tykkään että suu ei ole täynnä pelkkää sipulia vaan se on muita aineksia tukemassa.

Koska valkosipuli oli loppu, käytin tähteet valkosipulipyreestäni (sitä oli vajaa ruokalusikallinen jäljellä) sekä jatkoin valkosipulijauheella. Rakastan valkosipulijauhetta ja sitä meinaa nykyään lentää miltei jokaisen ruoan joukkoon. Erinomainen lihamauste mielestäni! Käytin myös paprikajauhetta ja mustapippuria.

Potut ovat pehmenneet, ja ne saavat hetken valuttaa vesiä pois sihvilässä.

Ekana pannulle lensi oliiviöljyn säestämänä kanapalat, joiden päälle heittelin vapaalla kädellä mausteita ja valkosipulipyreen. Niiden ruskistuttua perään menivät perunat ja sipuli, ja ne saivat hetken lämmetä miedommalla lämmöllä. Soossin ollessa melkein valmista lisäsin lämpötilan kovemmalle, jotta ruoka saisi hieman ruskeaa pintaa.

Valmista! Aikaa meni ehkä 20 minuuttia, ja tykkäsin kovasti. Paistoin vielä kananmunan kylkeen lisäproteiiniksi. Koska olen ketsuppihullu, se kuului tottakai tämän kanssa!


Lopputulos oli varsin onnistunut ja maukas, helppo sunnuntaipäivän laiskotteluateria. Maha tuli täyteen ja tykkäsin tästä makukombinaatiosta. Kana oli mielestäni parempi pyttipannussa kuin perusmakkarapyttis, joten tätä voisi hyvinkin kokeilla joskus toiste uudelleen! Itse asiassa olen salaa iloinen, että minulla on huomenna tätä vielä yksi annos odottamassa jääkaapissa kotiin palatessa.


Sunnuntaipäivän haavein,
Koala Von Tukintolvana

Keittiössä kolisee!

Heippa!

Ai mikä Koala keittiössä? Aloitin tällaisen sivublogin, missä kokkailen erilaisia ruokia, leivon kun siihen kykenen sekä kriitikoin muita ruokia, jos joskus kerran vuodessa satun ravintolaan eksymään. Ruoan äärellä siis pysytään, vaikka välillä karataankin keittiöstä ulos! Ajattelin myös tutustua outoihin asioihin, joita Englannissa löydän, ja kertoa

millaisia ne ovat.

Millainen kokkaaja minä olen? Aika hutelo. En minä turhaan mittaa aineksia, vaan heittelen niitä pataan vaiston ohjatessa. Yleensä kyllä toimii, mutta hutejakin tulee, varsinkin, jos kokkaa nälkäisenä! Tykkään kokeilla kaikenlaista uutta ja jännää tutun ja turvallisen lomassa, joten kokeilukeittiötäkin tapahtuu. Jaan myös joitain lempiruokiani täällä. Minulle on tärkeää, että ruoka maistuu hyvältä ja monipuoliselta. Vaikka usein sanonkin, että ainoat mausteet joita kokki tarvitsee on suola ja pippuri, välillä on kiva leikitellä ja testailla, mikä sopii minkäkin kanssa. Ruoanlaitto on rakas harrastus, ja sitä pitää toteuttaa intohimolla!

Mistä sinä kokkaat? Minua kiehtoo italialainen ja kiinalainen ruoka kovasti. Joskus nämä fuusioituvat pannulla kiinalais-italialaiseksi mössöksi! Pikkusiskoni itse asiassa on luonut minulle käsitteen mössöruoka, koska kokkaamani ruoka on mössöä. Nimitys ei suinkaan ole loukkaava, vaan tulee tavastani sotkea kaikki yhteen lopuksi, mitä sitä turhaan erottelemaan makarooneja kastikkeista. Olen siis mössöruokaspesialisti! Koska olen myös opiskelija, kokkaan siitä, mitä on tarjouksessa. Pienelläkin budjetilla voi saada maukasta aikaan, eikä tarvitse imeskellä pelkkiä purkkinuudeleita! Aion kumota tämän väitteen tällä blogilla (vaikka välillä onkin kiva syödä mässyä, mutta niin tekevät työssäkäyvätkin!). Lääkäri on minua myös kehoittanut välttämään vehnän syöntiä, joten aika pitkälti moni ruoka on myös gluteeniton, mitä kokkailen. Suomessa käydessä ohra ja ruis seikkailevat mukana joskus, mutta opiskelumaassani Englannissa niitä ei juurikaan ole saatavilla. Joskus vähän lipsahtaa, kun on joulutorttua tai pullaa tarjolla, mutta niistäkään ei kyllä tarvitse Englannissa huolehtia :)

Minulle saa myös ehdotella erilaisia ruoka-aineksia, mistä kokkailla, miten kokkailla, sekä muitakin vinkkejä ja neuvoja saa jaella! Vastailen myös mielelläni kysymyksiin, joten laitetaan kommenttikenttä laulamaan! Tervetuloa kulinaristiselle matkalle Koalan keittiöön!

Terveisin,
Koala Von Tukintolvana