Kukkakaalilaatikko

Heippa!

Tämän postauksen teko hieman venähti opiskelukiireiden takia, mutta nyt on aikaa naputella taas! Tein siis ruokaa, jonka itse kehittelin viime syksynä. Olen hulluna kukkakaaliin, ja mietin, miten siitä saisi tehtyä jotakin uutta. Ajattelin sitten kokeilla, miten se taipuisi laatikkoainekseksi, ja hyvin se meni! Alkuperäiseen ekaan kokeiluun laitoin kukkakaalia, perunaa ja kanaa munamaidon ja juuston kanssa, tässä versiossa on hieman enemmän vaikka mitä.

Aineksia! Eli meinasin laatikkoon tyrkätä kukkakaalin, perunoita, kevätsipulia, herkkusieniä, juustoa, fetaa, tomaattia ja valkosipuleita sekä vähän mausteita. Herkkusienet jäivät lopullisesta versiosta kuitenkin pois koska ne eivät olisi mahtuneet lasivuokaan, joka minulla on käytössä.

Uunin lämmitessä 180 asteessa pilkoin kukkakaalin, perunan, kevätsipulin ja tomaatin sopivan pieniksi paloiksi, ja heitin erilliseen kippoon, jossa ne oli helppo hämmentää sekaisin. Ajattelin kokeilla, miten maku tarttuisi valkosipulista ruokaan, jos se olisi vähän tällaista isompaa palaa, kuten valkosipuli-perunavuoassa on.

 Laitoin puolet juustoraasteesta sekä fetan tuohon irralliseen kippoon ja sekoitin mössön siinä, koska vuoka on tosiaan aika nafti. Eipä tuu sotkua ainesten lennellessä! Fetaa laitoin tuomaan proteiinia lihan sijaan, plus se on halpaa ja maukasta.

Päälle vielä loput raasteet ja sössö uuniin! Ajattelin kokeilla tällä kertaa, millaista tulee, jos ei laita munamaitoa sörsselin joukkoon.

Laatikko vetäytymässä ennen lautaselle laittoa! Se siis köllötti tunnin uunissa, ja vetäytyi ehkä viitisen minuuttia. En tiedä mistä johtui, mutta tämä versio oli hyvin vetinen, syyttäisin siitä ehkä noita tomaatteja. Ehkä olisi voinut sittenkin heittää sen munamaidon joukkoon, tiedä häntä. Ei se neste kyllä minua häirinnyt, mutta se ei ole mitenkään esteettistä, jos tätä meinaisi tarjoilla muille.

Tältä se lopputulos sitten näytti! Oli kyllä hyvänmakuista, mutta oli tosiaan nesteistä ja feta oli hajonnut joukkoon melkein kokonaan. No, ei se haittaa, kun hyvältä maistui. Se ensimmäinen versio oli mielestäni onnistuneempi. Tottakai tehdessä sattuu ja tapahtuu, mutta ei haittaa, jos maku on ihan kohdillaan, sehän se on pääasia. Silti on kivaa tehdä nättiä ruokaa. 

Kokeiluja jatkaen,

Koala Von Tukintolvana

Opintotuen tuho: lammaspihvi itsetehtyjen ranskanperunoiden ja chevre-salaatin kera

Heippa!

Opintotuki tosiaan tuli  4. päivä, kuten varmasti kaikki suomalaiset opiskelijat ovat oppineet. Kävin kaupassa tekemässä ostoksia, ja samalla mietin, että olisi kivaa tuhlata johonkin herkkuun edes nyt alkukuusta, kun loppukuu tulee olemaan taas kerran tiukka. Mieleni teki kovasti tehdä äyriäispastaa, mutta siihen ei rahavarat riittäneet, joten toisena vaihtoehtona oli ottaa sitä mitä kaupasta halvemmalla löytäisi. Lihalaarista löytyi kahden pihvin paketti, 3,85 puntaa muistaakseni maksoi tämä. Toinen meni sopivasti pakkaseen odottamaan kukkaronnyörien kiristystä pakkaseen loppukuuta varten. Lisäksi leikkelin hieman pottuja ranujen muotoon, ja alelaarista lähti myös salaattia. Tässä siis kuvallinen ohje/kertomus, mitäs sitä tuli tehtyä.

 Pottujen paloittelulla siis alkoi, uuni lämpiämässä 200 asteessa. Tällä kertaa en lilluttanut tärkkelystä pois, vaan testasin, kummoisia tulee ilman vedessä käyttöä. Yleensä siis annan pottujen maata vähintään kaksi tuntia vedessä.

Viimeksi kun tein uuniranuja niihin meni aivan liikaa öljyä. Nyt minimoin tämän virheen sekoittamalla öljyn ja mausteet kipossa pottujen pintaan ennen pellille laittoa. Mausteena on suolaa, pippuria ja paprikajauhetta.

Ranujen sukellettua uuniin maustoin pihvin. Olin antanut lihan maata jo hetken huoneenlämmössä lämpiämässä, mutta liian kylmä se oli edelleen mielestäni. Kokkasin suoraan kaupasta tullessa, ja nälkä teki minusta kärsimättömän. Tässä vaiheessa lihan pinnassa on jo suola, koska se vie sopivasti pinnasta nestettä pois. Kuivaan itse aina lihan ennen pannulle laittoa palalla keittiöpaperia, ei tule sitä ällöä karstaa pihvin pintaan. Pannun annan kuumeta vitosella, ihan täysillä pöhinöillä lihanpaistosta tulee vaan murhetta. Yhteensä käytin tätä kolme minuuttia, minuutin ensin kummallekin pinnalle ja sitten vielä puolisen minuuttia kummallekin pinnalle. Lihahan jatkaa kypsymistä pannulta poistuessaan, ja itse tykkään vähän mehukkaammasta ja punaisemmasta lihasta. Hyvän ja murean pihvin saa myös käyttämällä pannulla minuutin per pinta ja käärimällä sitten folioon mehustumaan. Jos joku viisaampi pihvimaisteri tietää parempia kikkoja, pistäkää kommenttia alapuolelle! Kaikki pihvinpaistovinkit otetaan vastaan.

Ennen pihvinpaistoa tosiaan tein salaatin tällaisesta mix-pussista ja chevrestä. Piti vähän tuhlata juustoon! Juustot ovat niin hyviä. Lemppareitani ovat tosiaan vuohenjuusto, brie, port salut ja cheddarit. Myös oikea gouda on hyvää!

Ranskikset tulivat uunista juuri ennen pihvinpaistoa, ja annoin niiden levätä hetken ennen lautaselle siirtymistä. Ilman vedessä käyttämistä mielestäni ne jäivät pehmeämmiksi eivätkä olleet niin rapsakoita, mutta ne paistuivat nopeammin. En sitten tiedä, mistä tämä johtui! Ehkä potut arvasivat nälän kurnivan jo suolessa. Nämä tosiaan paistuivat 15 minuutissa, viimeksi paistoin pottuja puolisen tuntia.

Valmis annos näytti tältä! Oikein onnistunut ja maukas vapaapäivän herkkuateria, ranskikset tottakai nautittiin Heinzin ketsupin kera. Huomenna taas takaisin ruotuun rahankäytössä!


Pihvistä nautiskellen,
Koala Von Tukintolvana